Ei oo ollut kauhean vakuuttavaa tää blogin päivitys viimisen kolmen viikon aikana. Mut tikulla silmään joka vanhoja muistelee, ja asiaan. Mä sain mun kultsipuppelin sitten vihdoin ja viimein saksasta, no pitihän se heti käydä testaamassa tuolla mäjessä ja voin kertoa sen että on siinä kuule joustavuutta ja luistoa! Eli koe ajo oli aluksi hieman pientä haparointia ja tutustumista värkkiin mut voi pojat, pienen alkulämmittelyn jälkeen vedettiin sitte ihan täysii niiet puistakin tippu kävyt. Uuh.  

Mäkipäivät on käynyt aika vähiin. Tuol tuntuhurissa tullee välillä niin maan perkeleesti että ryyppämisekshän se on mennyt, kun hissit on kiinni ja lunta sataa. Niisaatana. Töissäkin on ruvennut ryskimään ihan kunnolla, on kuule venäläisiä ja rittejä ollut varsin kiitettävästi liikkeellä. Kieliä on saanut puhua jos jonkinmoista, jag heter du, esmes. Joulukuusikin käytiin hakemassa tuolta metiköstä, oli vaan niin perkeleen pimeetä ettei siellä nähnyt mitään. Mut kyl toi on aika kaunis paskariuku, kävyillä varustettuina. Sit me leivottiin pipareita. Olin ihan into piukeena tekemäs kaikenlaisia linnoja ja koirankoppeja piparitaikinasta. Sitte iskikin väsymys niin tein pellillisen kaikenlaisia hasardi pipareita mitkä oli todella epämääräisen muotoisia. Sain siitä sitten suoraa palautetta, mut totesin vaan että se on taidetta, tyhmä on jos joku ei sitä ymmärrä.

Oli meillä sitte kinkunvalvojaisetkin, tulin suoraan baarista sitä valvomaan. Se valvominen ja vahtiminen kesti mun osalta huikeat kymmenen minuuttia. Ja siitäkin saan syyttää captain morgania. Mutta oli se kyllä hyvvee, siis se kinkku. Ei onneks tullut jouluajan bulimiaa, aika vähän tuli syötyä jouluruokia sitte loppuviimein.

 Meillä oli täällä kylässä norppa eli Kuutti, se tykkäs kauheesti makoilla tuolla kylppärin lattialla. Me ruiskutettiin sitä suihkulla ja heiteltiin sille anjoviksiä. Se huus oinkoink ja heilutteli villisti räpylöitä. Sen pysty ottaa kauppaankin mukaan niin se tuli heti kun huus oinkoink. Aika vekkuli tyyppi!! 

Mä oon tässä jo pikkuhiljaa ruvennut suunnittelemaan reissua etelään, siitä rupee olemaan kohta jo kaksi ja puoli kuukautta kun oon viimeksi nähnyt liikennevaloja. Joku roti sentäs siihenkin touhuun. Meilläkin rupee pikkuhiljaa hieman rauhoittumaan tää hulina täällä niin voikin kohta ruveta valmistautumaan kevät rytinöihin. Ei muuta kuin stiigaillaan öögalla. Kiitos ja kumarrus viime vuodesta, katotaan millanen setti saadaan aikaseks tän vuoden aikana. Pieni epäilys on että sanomista siitä saattaa ainakin tulla. Meidän hiihtomaajoukkue on saamassa aikamoisen rykijä vahvistuksen 7.2 joten sitä odotellessa. Hiphei.