Avasin tänään laskukauden! Voi sitä huikeutta ja hien määrää minkä se aiheutti... Jalat vähän tutisi ennen ekaa laskua... Voi muna sitä mahtavuutta kun sai laudan kiinni jalkoihin ja pääs pöllyttämään putskua! Rinteet oli ihan huippuhyvässä kunnossa ja pakkastakin oli noin kymmenen astetta, eikä tuullut ja sää niin aurinkoinen kun se täällä voi vaan vielä olla.

Nooh, pikkupulut lauleskeli että muutamalla avaamattomalla rinteellä on aimo tujaus putskua. Pitihän se lähteä sitten tarkastamaan että pitikö väite paikkansa. No pitihän se. Otin sellasen syöksykyykky asennon hyvällä takakantilla (niin mä ainakin luulin), ja lähdin pää täynnä intopissaa porhaltaa alas efektien saattelemana. Ois varmaan pitänyt ottaa heti se sukellusasento koska se lumi pölähti hyvin nopeasti ja komiasti pitkin pientareita. Alku meni siis oikein tyylikkäästi. Tietenkin se kaatuminen kannattaa ajoittaa loivalle, jotta se hangesta nouseminen ja eteenpäin pääseminen olisi mahdollisimman hankalaa ja vaivalloista. Siinä sitten kirosin ja manasin, pungerssin ja väänsin. Spotti-Pirkko soitti et tarviinko hinauspalvelua koska se fiksuna tyttönä skippas sen pätkän rinteestä ja lähti kahville. Se ois pitänyt vetää alusta loppuun asti ihan täysii, koska se loiva pätkä oli niin pitkä ettei sieltä meinannut päästä mitenkään pois. Tähän pungerrukseen meni noin viisitoista minuuttia kun kaivoin itteni ulos sieltä hangesta. Tuli vähän hiki. 

Siitä sitten viisastuneena otin seuraavaa laskua varten niin kovat vauhdit että meinasin törmätä sähkötolppaan kun se kääntyminen ei mennyt niin sujuvasti siinä uppohangessa kun olin sen suunnitellut. Ja taas pölähti. Mutta oli se kyllä huippuva!!! Sportti-Pirkko esitteli myös erittäin tyylikkäitä lumisukelluksia ja punneruksia. Tyylikkäin oli ehkä kärrynpyörän tyyppinen lumisukellus oikein kauniisti kaartaen hankeen.

Jäi ihan törky hyvä fiilis laskuista ja tilasinkin itselleni saksasta 154cm pitkän joululahjan. Hiphei. Seuraavaa laskupäivää odotellessa!!