Kävin eilen tutustumassa punttikseen, se oli aika jännää. Sen verran voin kertoa että vaikka olenkin täällä jänkhällä viihtynyt useampaankin otteeseen, niin ei tuo punttis ole kyl paikka tutuimmasta päästä. No mähän hurahdin cross traineriin. Alkuveryttelyks kaksyt minsaa hiihtoa ylämäkeen niin jalat oli ihan hyytelöä kun siitä kippasin itteni pois. Sitten piti vähän dippailla, sitä oli pakko kokeilla kun se kuullosti niin hauskalta. No siinä sitte pyörin kuin puolukka pillussa, ja kokeilin kaikenlaisia laitteita ja vempeleitä. Ja kuten asiaan kuuluu, taisin olemassa olollani huvituttaa muutamaa alfa urosta letkautuksillani "Kyllä mä mielummin tässä hiihdän kun ladulla". Ne äijät vetää siellä ärjyen ja puhkuen, hyvä ettei tulta tule perseestä ja silmistä puhkee suonet. Sitte mä siellä pyörin "Mikä tää on, dippausta?! Vittujee!". Tunti siinä sit hikoiltiin ja käveltiin kotiin.

Ja mitä hittoa, tossa kun heräilin niin ei ollut paikat jumissa eikä särkenyt yhteenkään lihakseen. Mitäs hiton urheilua toi nyt sitten on olevinaan jossei paikat oo jumissa häh. Mä luulen ettei tarvi odottaa montaa päivää kun ei tartte ilman nosturia nousta ylös sängystä.

Tänään ois sitten tarkoitus lähtee kodalle tekemään ruokaa, loimutettua lohta ja ehkä joutuu ottaa pari bissee myös kyytipojaks ettei lohi jää kitalakeen kiinni. Pakko lähtee ulos NYT, aurinko paistaa ja pari astetta ujoa pakkasta.  

Nyt on Sportti Pirkon pakko puuttua asiaan. Otetaan huomioon, että noi dippaukset oli vatsalihasliikkeitä. Sinänsä Hepsankeikan ajatus toimia mun personal trainerina ei oikein ole näiden kahden urheilullisen (toisen osalta vähän vähemmän urheilullisen) päivä osalta vakuuttanut. 

Saas nähdä mikä se kunto kenelläkin kevääseen mennessä on. Toisaalta tässä vaiheessa vielä uskon, että ihan kohta huomaamatta liidetään latuja, eikä meitä Japanin maajuokkueen kärkijoukoista erota muu kuin pienet perkeleet mennen tullen.

Totta on, että kovin on ansaitut Rommitotit laavulla.