Mikä niissä vaaleanpunaisissa hurjasti huutavissa nahkapalloissa oikein viehättää? Niissä jotka puklailee ja jokeltelevat jotain ihan täysin käsittämätöntä kieltä? Mun kaveripiirissä on jo muutaman vuoden ollut tämmöinen nahkapallo buumi ja niitä siirappikoneita sinkoilee joka tuutista. Niille puhutaan yhtä outoa kieltä kun ne itse suustansa suoltavat ja ihmiset muuttuvat ihan oudoiksi kun sellanen hajupommi on käsivarren mitan päässä. Silmät rupevat säkenöimään ja suusta kuuluu vain äshybybybyyy... Mulle tollaisen reaktion saa aikaiseksi korkeintaan joku karvainen nelijalkainen. Siispä mielummin ottaisin vaikka hampsterin kun tuommoisen siirappikoneen.

Olosuhteiden pakosta olen joutunut olemaan tekemisissä näiden otusten kanssa, oon pitänyt niitä sylissä ja leikkinyt niiden kanssa mm. palikoilla. Yleensä siitä leikistä ei tuu mitään kun ne palikat on niiden suussa ja sitte niitä heitellään mielipuolisesti ympäriinsä. Miten sä sitte kommunikoit sellasen tyypin kanssa joka vaan kuolaa ja huutaa? Et mitenkään. Yleensä mä hippasen pois paikalta ja pyyhin hikeä otsalta. Ja huokailen että siinä oli taas siirappikone saldo täynnä moneks kuukaudeks.

Ja kuinka helppo onkaan hoivaa hampsteria? Annat sille ruokaa ja vettä päivittäin, sekä hieman rapsutuksia niin se on tyytyväinen. Sitten sille vois ostaa sellasen härvelin jota juoksupyöräksi kutsutaan niin pysyy hampsterikin timmissä kunnossa. Jos siirappikoneen laittaa juoksupyörään niin siitä ei tuu muutakuin sanomista ja todennäköisesti paljon siirappia ja huutoa.