Mun pää on täynnä intopissaa kun odottelen viidennen kauden alkamista tunturissa töiden ja tunturielämään kuuluvien huvituksien merkeissä. Jännä nähdä mitä hittoa tästäkin taas tulee. Olen kyllä vannonnut melkein joka kauden jälkeen että mä en enään ikinä lähde takas jänkhälle, koska se touhu on välillä ihan päätöntä ja mielipuolisen hullua. Mutta syksyn lähestyessä huomasin että joku perkele oli irtisanonut kämpän ja pakannut kaikki huonekalut sun muut romut muuttolaatikoihin. Ja sitte se samainen perkele oli soittanut jänkhän ylijohtajalle ja ilmoittanut että tulen tunturiin marraskuun alussa, ja onnesta soikeena luvannut että teen peräsuoli liekeissä töitä jotta pääsisin sitten ensi keväänä piereskelemään palmujen alle ja sukeltelemaan syvään turkoosiin.

Mutta siellä on sentään talvi ja voi sitä mahtavuutta kun pääsee taas pöllyttämään puuteria. Jotta olisin ihan liekeissä ja jotta en saisi kokovartalo kramppia muutaman laskun jälkeen, olen alkanut käymään lenkillä ja jumppailemaan tuollaisella metkalla jumppapallolla. Seuraavaks voisin sitte opetella venyttelemään koska vessanpöntölle istuminen ei onnistunut pariin päivään ilman aisaatana-ääni efektiä. Mut on se kyllä mukavaa hommaa rääkätä itteensä, tulee hyvä mieli.