Tänään meinas iskeä paniikki, sellanen jännäkakka housuissa paniikki. Tajusin meinaan että kaks viikkoo lähtöön jänkhälle ja mun pitäis tehdä tuhat ja pari asiaa vielä ennen lähtöä. Muuton oon saanut alta pois ja voin kertoa että se sitten on ihan perseestä. No tänään kävin rautakaupassa, siellä oli kaikkee jännää. Ostin sieltä pressun ja jeesusteippiä, jotta voisin paketoida 160cm leveen patjan sellaiseen pakettiin ettei sen sisällä asu ens kesänä hirveetä rotta yhdyskuntaa ja ettei se olis litläts märkä. Meinasin kyllä eka pakata sen elmukelmuun mut onneks tulin järkiini.

Nyt sitten vaan odotellaan että sitä valkosta nöftää rupee satelemaan taivaalta, paree ois tulla ja paljon että pääsis töihin. Lumella ja auringolla on onneks aika myönteinen vaikutus ihmismieleen, koska viimeaikoina tuolla kaupungilla kulkiessani ihmiset on ollut enimmäkseen naama norsun vitulla. Ei se nyt hirveesti vaadi että saa loihdittua naamalleen ees jonkun hymyn tapaisen irvistyksen. Ja muutenkin tää suurkaupungin meno rupes jo reilun neljän vuoden jälkeen pikkuhilijaa kyrpimään. Liikaa melua ja liikennettä. Liikaa ihmisiä ja liian paljon betoniviidakkoa. Joten sanoista tekoihin, irtisanoin kämppäni ja työsuhteeni ja simpslapim, olen vapaa!! Ja mikäs sen hienompaa kuin viettää seuraavat puoli vuotta lumen keskellä tuolla tundralla. Sen jälkeen mennään sitten minne jalat vie, fiilispohjalta.

Tässä sitten loppukevennys eiku säätiedoite kaudelta III, keittiön päiväkirjasta.

Savumerkkejä suvitieltä. Hillitöntä läiskettä ja lätinää. Hieman ehkä sumuista mutta selkenee aamun mittaan. Myrskyvaroitus: Siveysvöitä saattaa lennellä ja tukka saattaa olla jumissa. Kokkelit saattaa lennellä joten sateenvarjo kannattaa ottaa mukaan.