Tunthurissa sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain. Pieni piiri pyörii ja voin kertoa sen että sitä on kyllä eri hauska seurata nyt vähän kauempaa että mitä nää uudet tyypit oikein säätää. Viime vuosista meno on kyllä rauhottunut todella paljon. Perus periaate uusilla on se että täällä kaikki on sallittua ja millään ei oo mitään väliä. Ja jos satut seurustelemaan niin sitä suuremalla syyllä kannattaa yrittää pokailla sitä toisen hellua.

Viimekaudella näillä eräillä uroilla oli periaate että kaverille kanssa. Ja sehän oli läpsystä vaihto ja ihan soveliasta haluta päästä tönimään frendin viime öistä hoitoa. Ja taksissakin saattaa saada töniä takapenkillä jos taksikuski antaa luvan. Ja sitte kun on näitä gondoli hissejä niin ne on kanssa ollut aika suosittuja, kuulemma kannattaa valita semmonen koppi mikä on vuorattu mainoksilla ettei kaikki pääse näkemään sun vehkeitäs ja touhujas. Oman duunipaikan henkilökunnan vessa on testattu, ilman että kukaan olisi kuulemma huomannut mitään. Täällä ei taida ees olla paikkaa missä ei olis jörnitty. Suvitiellä laitetaan sohvatkin vaihtoon melkeen joka kausi kun ne on nussittu hajalle. Ja tästä saa kiittää henkilökuntaa jotka elää kun sillit purkissa, tönien toisiaan.

Sitte tullaankin töihin tukka sekaisin ja pää jäässä, eikä oo kuulemma mitää muistikuvaa missä on ollut ja kenen kanssa. "Mut kyl me nussittiin, en vaan muista nimee. Eikä kyllä käytetty kumiakaan". Toisesta tunturista herääminen ei ole uutta sekään. "Taksi makso takas melkeen huntin".

Kissatappelut on hieman harvinaisempia kuin uroksien uhoomiset ja läpsimiset pihalla "mulla on isompi kyrpä ku sulla, nussin muuten sun tyttöystävääs". Mutta on niitäkin nähty. Kissatappelut on sitä että haukutaan,kiljutaan,revitään tukasta ja huudetaan vitun huoraks. Ja siinä vaiheessa kun kissat rupee tappelemaan keskenään niin syy on yleensä se että "se on vaan niin ärsyttävä huora". Riippumatta siitä onko pannut ketään vai kaikkia. Koska se syy on aina sen toisen kissan ja sitähän dissataan sitten ihan urakalla ja puukotetaan selkään minkä keretään. Äijillä menee yleensä viikko kun ne on taas läpsimässä toisiansa olalle "vähän sä oot hyvä jätkä". Vihan pito saattaa toki jatkua hieman pidempään jos on sattunut vahingossa tönäisemään frendin muijaa. "No se vähän lipsahti". 

Jengillä vaan rupee jossain vaiheessa kaatumaan seinät niskaan, ne dokaa liikaa eikä ne pysty enään hoitamaan duuniansa saati mielenterveyttänsä kunnolla. Syöminen unohtuu kokonaan kun pitää vaan olla tukka sekaisin koko ajan. Ja sehän näkyy naamasta. Ruvetaan kiukuttelemaan, paiskimaan tavaroita ja olemaan kaikilla mahdollisilla tavoilla vittumaisia työkavereille ja kaikille muille. Kommunikointi rajoittuu möksäämiseen ja "haista sinä vittu" kommentteihin. Töissä kyräillään ja puhutaan paskaa selän takana. Sitte tulee hysteeriset itkukohtaukset ja kauhee koti ikävä. Ja sehän turrutetaan viinalla ja irtoseksillä. Ehkäisy unohtuu usemmiten kun se on varmaan vaan niin siistii panna alulle klamydia epidemia.

Duunissa sitte itketään miks kaikki on paskaa ja miks miehet pettää (kun ite eka kävi vieraissa kun oli halipula). Jätetään duunit muiden hoidettavaks ja lähetään aikasemmin jotta pääsis dokaamaan.

Sitte tää perusperinteinen. Tädää! Oot ollu baarissa duunissa puol vuotta ja sen jälkeen ootki baarimestari kun osaat tehdä valkovenäläisen. Oot yksinkertaisesti niin vitun hyvä että voit ite valita duunipaikkas mihin meet töihin. Ja rupeet sitte hyppimään vuoropäällikkös ja duunikavereides silmille kun oot vaan niin vitun hyvä ja ekaa kautta duunissa tunturissa ja tiedät kaiken. Ja et oo viihtynyt aiemmissa paikoissa kun niissä oli liian vähän haastetta ja se oli duunipaikkana ihan paska. Oot ollu vuoropäällikkönä ja sut pitäis samointein ylentää ravintelipäälliköks.   

Näissä tapauksissa kausi loppuu yleensä todella lyhyeen ja se on tervemenoa kotiin maitojunalla. Jyvät erottuu akanoista hyvin pian ja karsinta on sitten aika raakaa jos näyttää siltä ettei pää kestä. Koomisinta näissä tapauksissa on se että ikä vaihtelee 18-35 vuoden välillä. Miehiä ja naisia on aikalailla yhtä paljon. Noh, eipä oo ollu ikävä.

Kovaa on mullakin aina välillä mennyt näiden viiden kauden aikana mut rajansa kaikella. Viimekaudella tää toinen, tähän kyseiseen kissatappeluun osallistunut kissa ihmetteli mulle suureen ääneen miks meidän vanhaan ydinporukkaan on niin vaikea päästä sisään.

No mitäpä luulet.

http://www.youtube.com/watch?v=TfOvg3uzul4&feature=PlayList&p=EC976F6FBEDB7324&playnext=1&index=19

Käytiin sitte husky ajelulla yks ilta, ja ne koirat on ihan loistavia juostenpaskojia. Husky koira on juostessa varsinainen sarjatuliase, sieltä tulee ja kovaa.

Mun jalat ja kädet on ihan mustelmilla. En usko et oon kaatunut rinteessä, vaan joidenkin silminnäkijöiden kertomuksien mukaan ollaan Irman kanssa istuttu sylikkäin tuolissa. Siitä sitten pikkuhiljaa lähdetty kallistumaan kuin pisan torni ja jysäytetty siististi suoraan pöydän alle. 

Sitte Sportti-Pirkko joka tunnetaan myös nimeltä Mervi, piti Irmalle koulutus illan eräässä kuppilassa "näin isketään mies tunturissa". Ensimmäisenä pitää mennä tanssilattialle stiigailee öögalla ja valita kenet haluaa ottaa. Sitte täytyy vähän öögailla. "Otetaan nyt vaikka noi, toi ruutupaitanen ja sen kaveri". Sitte menikin kaksi minuuttia kun kyseiset kundit oli tullut tanssimaan tyttöjen kanssa. Helppoa, eikö totta. Irma oli sitte ollut enemmän kiinnostuneempi caipiroskasta ja keskittynyt olennaiseen.

Oltiin toissa iltana kodalla syömässä loimulohta ja poron vasaa. Voi pojat että soon kyllä herkkua vaikka ne porot onkin aika söpöjä. Iltaan kuului olennaisena osana myös virvokkeet ja kärrynpyörät lumihangessa. 

Mä sitte täytin vuosia ja sain kaikkia ihania lahjoja. Paras kaikista oli mun tulevan koiran nimikyltti kaulaan, vaaleanpunainen ja koiranluun muotoinen missä lukee Nyytti-Tyyne. Sain sen mun broidin vaimokkeelta ja siltä tuli viesti "Mä yritin sanoa sitä nimeä myyjälle niin nauroin niin että broidis piti tilata se ja myyjä nauroi niin että hyvä kun sai tehtyä sen".

Tuitui.

Päätin syödä salaatin terveellisen elämän kunniaks ja sitte oltiinkin ihan hirveissä soseissa. Siinä salaatissa oli jotain todella outoa. Se maistui ujosti lakulle. Olipahan siinä taas sellaset toppahousu-kännit et voi kiesus. Mut Läisky sai duunia, eli kannattaa antaa hyvä ensivaikutelma itestään. Soon tärkeetä.

Mietin vaan, kun se ystäväni Irma päräyttää tuntutriin huomenna loppu kevääks, niin ihan saletisti pysyn kaidalla polulla. No yritän ainakin. Kävin mäjessäkin tässä taannoinen päivä ja jukupliut kun rupee olee mäjet hyvässä kunnossa. Kiva siellä on suihkia menemään, jos vielä sais sitä näkyvyyttä vähän paremmaks. Ei siellä rinnettä nähnyt niin se lisäs vähän jännitystä. Myöhästyin töistäkin melkein pari tuntia kun se laskeminen tuntui vähän mieluisemmalta ajanvietteeltä. Ohjeeksi sain vain et soita jos et tuu, myyty. 

On kyllä ollu niin kuollutta et ollaan ihan riemuissamme siitä et myytiin 36 jekkupulloa päivän aikana kun sesonkina niitä menee parhaimillaan tuhat päivässä. Ollaan sitte jouduttu keksimään jos jonkinmoista ajanvietettä niin voin kertoa että jäyniä ollaan tehty ja paljon. Nippusiteet on nyt ollut aika kovassa huudossa, niillä saa kengätki aika hyvin kiinni mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Just jåå, soon moro. Meen ny nyplää pitsiliinaa.

Vittuku hampsterit ja koirat ois noin helposti saatavilla ni oisin ihan kusessa, kirjaimellisesti. 

Meidän asumispolitiikka on kutakuinkin järjestyksessä ja Sportti Pirkon kanssa tiet eroavat, lihanhimo tais yllättää. Mut eipä kuule siinä, meidän hiihtomaajoukkue saa etelän lorton vahvistukseksi ensi viikolla ja vielä samaan duunipaikkaan. Vähän joutuu kyl säälimään sitä poikarukkaa joka joutuu kattomaan ainoona miehenä neljää kaljaan menevää juoppo ämmää. Hahaha. No osataa me käyttäytyäkin, tarpeen vaatiessa. Jos se anelee polvillaan ja lupaa tehä meille ruokaa koko loppukauden.

Nyt rupee olemaan ihan huikeen hienoja laskukelejä ja mikäs sen mahtavampaa on ku pöllytellä uutta lunta tuol mäjes. Varsinkin jos aamulla lähtee niin siellä ei oo sun lisäks juuri ketään niin saapi sutii ihan täysii.

Sit just tänään mietin et viimekausina oli tapana lähtä suoraan duunista baariin, ni enpähän oo sitä vielä tälle kaudelle tehnyt. Johtuu varmaan osittain siitä et päivän aikana sitä on vääntänyt muutamat snägäri mätöt ja kaatanut muutaman shötin päällensä niin se vanhan viinan ja nakin haju on varmasti muiden mielestä todella eroottinen. Ja sitte tukkakin on oikein nätisti liimautunut päälakee pitkin ohimoille ja ranut roikkuu hiuksista. Eipä mulle oikeen mitään järkevää asiaa sitte ollutkaan, nyt ois viikon verran duunii ja sitte vietellään taas jos jonkinmoisia pileitä.

Huomenna ois sitte lähtö kotikonnuille, aika huikeeta. Vois sitte vähän rupee suunnittelemaan kuukauden reissua tonne rapakon taakse. Mä oon nyt jo hyväksynyt sen että saatan ruskettua ja ehkä juoda muutaman kuplivan, ihan vaan pari.

Mäkheen on ihan turha mennä kun noi itänaapurit on vallanut koko kukkulan ja ne ihan vaan huvikseen keilailee siellä ihmisiä. Tapaturmia on sattunut ihan järjetön määrä. Onse vaan niin siistii laskee syöksyä silmälaput silmillä ja kiilailla ihmisiä jonossa. Ja ankkurihissillä on eri siistii mennä sukset jalassa silleen et tunkee sen kapulan jalkojen väliin. Tai toinen on se, et roikuu siinä silleesti ettei se ote sitte pidäkkään kauhian pitkään niin voi sit takaperin liukua takana tulevien päälle. Ja suojateitä kartetaan mahdollisemman paljon, et vois sitte hypätä penkan takaa ajotielle just kun sieltä on tulossa auto. Huisia.

No nyt on sitte liput varattu etelä-suomen hermolomaa varten. Mä luulen et viikon jälkeen sitä taas muistaa minkä takia sitä tänne taas lähti. Kavereita on kyl ollut aikamoinen ikävä, mut ei kyllä harmita yhtään et jätin sen pääkaupunkiseudun betoniviidakko loskapaska kaaoksen taakseni. Vaihtelu virkistää, sano orava joka nakkia söi.

Aika on männy ihan helvetin nopeesti täällä, kohtaha sitä joutuu ruveta suunnitelemaan kevään reissua palmujen alle ja syvään turkoosiin. Voi paska. Ei yhtään kiinnosta mikään kuukauden etelänloma, varsinkaan missään hienossa sukellusmestassa. Ja ne bucketit? Hyi saatana. Ihokin voi palaa karrelle ja sitä voi vaikka vähän ruskettua. Niinja merivettä voi mennä silmiin. Ja kelatkaa et siellä semmonen subtrooppinen ilmasto et sitä voi joutuu viettää aikaa bikineissä. Ei helevettiläinen, aika karseeta.  

Mäkipäivät on käynyt aika vähiin. Tuol tuntuhurissa tullee välillä niin maan perkeleesti että ryyppämisekshän se on mennyt, kun hissit on kiinni ja lunta sataa. Niisaatana. Töissäkin on ruvennut ryskimään ihan kunnolla, on kuule venäläisiä ja rittejä ollut varsin kiitettävästi liikkeellä. Kieliä on saanut puhua jos jonkinmoista, jag heter du, esmes. Joulukuusikin käytiin hakemassa tuolta metiköstä, oli vaan niin perkeleen pimeetä ettei siellä nähnyt mitään. Mut kyl toi on aika kaunis paskariuku, kävyillä varustettuina. Sit me leivottiin pipareita. Olin ihan into piukeena tekemäs kaikenlaisia linnoja ja koirankoppeja piparitaikinasta. Sitte iskikin väsymys niin tein pellillisen kaikenlaisia hasardi pipareita mitkä oli todella epämääräisen muotoisia. Sain siitä sitten suoraa palautetta, mut totesin vaan että se on taidetta, tyhmä on jos joku ei sitä ymmärrä.

Oli meillä sitte kinkunvalvojaisetkin, tulin suoraan baarista sitä valvomaan. Se valvominen ja vahtiminen kesti mun osalta huikeat kymmenen minuuttia. Ja siitäkin saan syyttää captain morgania. Mutta oli se kyllä hyvvee, siis se kinkku. Ei onneks tullut jouluajan bulimiaa, aika vähän tuli syötyä jouluruokia sitte loppuviimein.

 Meillä oli täällä kylässä norppa eli Kuutti, se tykkäs kauheesti makoilla tuolla kylppärin lattialla. Me ruiskutettiin sitä suihkulla ja heiteltiin sille anjoviksiä. Se huus oinkoink ja heilutteli villisti räpylöitä. Sen pysty ottaa kauppaankin mukaan niin se tuli heti kun huus oinkoink. Aika vekkuli tyyppi!! 

Mä oon tässä jo pikkuhiljaa ruvennut suunnittelemaan reissua etelään, siitä rupee olemaan kohta jo kaksi ja puoli kuukautta kun oon viimeksi nähnyt liikennevaloja. Joku roti sentäs siihenkin touhuun. Meilläkin rupee pikkuhiljaa hieman rauhoittumaan tää hulina täällä niin voikin kohta ruveta valmistautumaan kevät rytinöihin. Ei muuta kuin stiigaillaan öögalla. Kiitos ja kumarrus viime vuodesta, katotaan millanen setti saadaan aikaseks tän vuoden aikana. Pieni epäilys on että sanomista siitä saattaa ainakin tulla. Meidän hiihtomaajoukkue on saamassa aikamoisen rykijä vahvistuksen 7.2 joten sitä odotellessa. Hiphei.

Tässä ollaan sitten mäkheenkin päästy parina päivänä ja maanantaina tuolla tunthurissa oli ihan järjetön sumu ja myräkkä. Siinä sitten mietittiin että ihan salee se vaan johtuu tosta lumetuksesta, että rinteen toisella puolella onkin sitten ihan selkeetä. Nii vissiin joo. Laskin ilman laseja kun laseillakaan ei nähnyt yhtään mitään. Eli toinen silmä auki ja täysii alas kun ei sitä rinnettäkään meinannut nähä. No sehän kostautu sillä että siellä tuli kaikenmaailman töyssyjä ja kinoksia vastaan joihin ei osannut yhtään varautua. Lähin sitten näiden hurjapää poikien kanssa laskemaan tuota muailman kappi rinnettä alas. Ensimmäiset 500 metriä meni ihan sumussa laskiessa, ei mitään hajua mikä töyssy siellä edessä oikeen on ja koska se jyrkänne alkaa. Naama oli ihan lumessa ja silmistä valu vettä solkenaan. Näkyvyys oli siis erittäin hyvä. Sain sitte neuvon että mahdollisimman kyykyssä alas ja auta käsillä kääntymisessä. En oo vittu ikinä tullut niin kovaa alas viidenkymmenen asteen kulmassa olevaa rinnettä. Jalat rupes kramppaamaan ja vatkaamaan mut selvisin hengissä. Oli se kyllä huisia!

Nyt on parisenkymmenta astetta pakkasta ulkona niin tää päivä taitaa mennä tuolla punttiksella ja poreissa lilluessa. Ilalla ois sitten suunnitelmissa jonkinmoista aktiviteettia tuolla kylillä. Huomenna ois tarkoitus lähteä pulukkamäkheen ja näyttää Sportti Pirkon ystävälle vähän menoa meisseliä kun hän tänne huomenna saapuupi. Eli siis hyvää seuraa ja ruokaa tiedossa muutaman kuplivan kera. Jeeezzz.

Nooh, pikkupulut lauleskeli että muutamalla avaamattomalla rinteellä on aimo tujaus putskua. Pitihän se lähteä sitten tarkastamaan että pitikö väite paikkansa. No pitihän se. Otin sellasen syöksykyykky asennon hyvällä takakantilla (niin mä ainakin luulin), ja lähdin pää täynnä intopissaa porhaltaa alas efektien saattelemana. Ois varmaan pitänyt ottaa heti se sukellusasento koska se lumi pölähti hyvin nopeasti ja komiasti pitkin pientareita. Alku meni siis oikein tyylikkäästi. Tietenkin se kaatuminen kannattaa ajoittaa loivalle, jotta se hangesta nouseminen ja eteenpäin pääseminen olisi mahdollisimman hankalaa ja vaivalloista. Siinä sitten kirosin ja manasin, pungerssin ja väänsin. Spotti-Pirkko soitti et tarviinko hinauspalvelua koska se fiksuna tyttönä skippas sen pätkän rinteestä ja lähti kahville. Se ois pitänyt vetää alusta loppuun asti ihan täysii, koska se loiva pätkä oli niin pitkä ettei sieltä meinannut päästä mitenkään pois. Tähän pungerrukseen meni noin viisitoista minuuttia kun kaivoin itteni ulos sieltä hangesta. Tuli vähän hiki. 

Siitä sitten viisastuneena otin seuraavaa laskua varten niin kovat vauhdit että meinasin törmätä sähkötolppaan kun se kääntyminen ei mennyt niin sujuvasti siinä uppohangessa kun olin sen suunnitellut. Ja taas pölähti. Mutta oli se kyllä huippuva!!! Sportti-Pirkko esitteli myös erittäin tyylikkäitä lumisukelluksia ja punneruksia. Tyylikkäin oli ehkä kärrynpyörän tyyppinen lumisukellus oikein kauniisti kaartaen hankeen.

Jäi ihan törky hyvä fiilis laskuista ja tilasinkin itselleni saksasta 154cm pitkän joululahjan. Hiphei. Seuraavaa laskupäivää odotellessa!!